Pääsivulle

 

 

 

Kiljuhanhen Ystävä

2002 - No. 2

kesäkuu.2002

 


Tässä numerossa:


 

Pääkirjoitus

(Lauri Kahanpää)

Tämä on Kiljuhanhen Ystävän juhlanumero. Juhlimme sitä, että tarhalla on saavutettu kaikkien aikojen ylivoimaisesti paras poikastuotto - tätä kirjoittaessa elossa on yli 40 kiljukasta vuosimallia 2002. Työmme ei siis ole mennyt hukkaan, vaan uudistetuissa tiloissa on hanhienkin hyvä elää ja lisääntyä.

Myös maailmalta kuuluu vaihteeksi hyvää. Ennen kaikkea on ilahduttavaa, että Saksaan on perustettu Kiljuhanhen Ystävien sisarjärjestö, joka jo toimii aktiivisesti suunnitellen Keski-Euroopan kiljuhanhien geenitestausta ja poikasten istuttamista lentokonementelmää käyttäen. Omat hanhemme ovat geenistöltään osoittautuneet sopiviksi istutuksiin ja Ruotsissakin on edistytty projektin uudelleen aktivoinnin suuntaan.

Voimme siis katsoa iloisin mielin tulevaisuuteen, vaikka tässä lehden numerossa on vielä sellaisikain juttuja, jotka heijastelevat kuluneena vuonna kohtaamiamme vaikeuksia.

Toivotan kaikille kiljuhanhen ystäville ja itse linnuille ihanaa juhannusjuhlaa ja hyvää kesää.

 

Pohjolan kiljuhanhet

 

Väitös kiljuhanhista Oulun yliopistossa

(Lauri Kahanpää)

Huhtikuussa 2001 tarkastettiin Oulun yliopistossa perinnöllisyystutkija Minna Ruokosen kiljuhanhiaiheinen väitöskirja. Kiljuhanhen Ystävät ry. onnittelee tuoretta tohtoria!

Väitöskirjan referointi

Ruokonen on tutkinut mitokondrioita eri puolelta pohjois-Eurooppaa ja -Aasiaa hankkimistaan yhteensä noin sadasta kiljuhanhinäytteestä. Luokiteltuaan ne 14 haplotyyppiin hän huomasi eroja tyyppien esiintymisrunsaudessa eri alueilta tulleissa näytteissä. Eri seutujen kiljuhanhissa ei ole ulkoisia eikä käyttäytymiseen liittyviä eroja, joten Ruokosen havainto on ainoa tieto eri kiljuhanhipopulaatioiden välisistä eroisa.

Norjan linnuista tutkittiin kymmenkunta. Yhtä lukuunottamatta niillä kaikilla oli sama mitokondriotyyppi. Väitöskirjan aineistoon kuului myös toista tusinaa tarhalintua Hailuodosta. Näiden mitokondriot edustivat valikoimaa Euroopassa ja länsi-Aasiassa yleisistä tyypeistä. Neljällä linnulla tavattiin kuitenkin tundrahanhen mitokondrio.

Omia kommenttejani

Toisin kuin solun tuman kromosomeissa olevat geenit mitokondrio siirtyy laimentumattomana äidiltä kaikille jälkeläisille, mutta ei lainkaan isältä jälkeläisille. Hailuodon löydös merkitsee siis, että näiden neljän linnun jokin esiäiti on ollut tundrahanhi, mutta ei sano mitään siitä, kuinka kaukana menneisyydessä tämä lajien sekoittuminan on tapahtunut. Sorsalinnut yleensä ovat hanakoita muodostamaan lajienvälisiä risteymiä tarhaoloissa ja luonnossakin muita lintuja herkemmin. Eri lajien risteymät ovat myös usein lisääntymiskykyisiä aiheuttaen lajienvälistä geenivirtaa, jonka suuruutta ei tunneta. Tässä tutkimuksessa ei luonnon linnuissa havaittu risteymiä. Istutusten kannalta on kuitenkin vähintäänkin kiintoisaa tietää, missä määrin tarhalinnuissa on tundrahanhen DNA:ta kromosomeissa, jotka toisin kuin mitokondriot kantavat varsinaista geeniperimää, mutta ovat saaneet siitä joka sukupolvessa keskimäärin puolet isänpuoleisilta esi-isiltään. Tästä syystä kiljuhanhien ja tundrahanhien kromosomeja onkin viime vuonna tutkittu niin Ruotsista kuin Hämeenkoskeltakin.

Väitöskirjan lopussa Minna Ruokonen esittää mielipiteenään, että kirjassa esitetyt molekyylibiologiset erot puhuvat tarhalintujen istutuskäyttöä vastaan. Hän on vastustanut istutuksia suojelubiologian 'varovaisuusperiaatteen' perusteella jo ennen risteymävaaran havaitsemista. Väitöskirjan jälkeen tehdyt kromosomitutkimukset tuovat parhaillaan lisää valoa tähän tärkeään kysymykseen. Tutkimukset ovat valmistumassa ja Ruotsissa ja Suomessa aletaan tehdä päätöksiä niiden pohjalta.

 

 

Hämeenkosken kiljuhanhien perimä

(Marina Holodova)

Tohtori Marina Khlodova Venäjän tiedeakatemiasta on tutkinut Hämeenkoskella tarhattavien kiljuhanhien geenistöä ja verrannut niitä villien kiljuhanhien ja tundrahanhien näytteisiin.

Herkästi muuntuvaa palaa (pituus 300-282 bp.) mitokondrio-DNA:sta verrattiin 25 tarhatun kiljuhanhen ja kolmen pohjois-Uralin alueelta peräisin olevan villin kiljuhanhen sekä yhden Kaninin niemimaalta saadun tundrahanhinäytteen kesken. Lisäksi vertailussa käytettiin geenipankin (GenBank) tietoja. Viidellä kiljuhanhella todettiin tundrahanhen mitokondrio.

Tutkimuksessa tehtiin myös varsinaisen tuma-DNA:n eli kromosomien vertailu tarhalintujen ja villien kiljuhanhien ja tundrahanhien kesken menetelmänä RAPD-PCR analyysi. Kaikkien tutkittujen kiljuhanhien kromosomien DNA osoittauti lähes samanlaiseksi, mutta erosi selvästi tundrahanhen DNA:sta. Mielenkiintoista oli havaita, että villit ja tarhatut kiljuhanhinäytteet ovat keskenään lähes identtisiä, mutta niin kaikki tundranahhinäytteet erosivat huomattavasti paitsi kiljunhanhista myös toisistaan. Nämä tulokset tukevat oletusta, että tutkittujen tarhalintujen kokonais-DNA on lähellä villilintujen DNA:ta.

Dr. Marina V. Kholodova
A.N.Severtsov Institute of Ecology and Evolution, RAS Moscow, Russia
 

Öster-Malman kuulumisia

(Lauri Kahanpää)

Poikkesin kesäkuunn alussa Öster-Malman kiljuhanhitarhalle, jossa Ruotsin Jägareförbundet kasvattaa kiljuhanhia. Siellä on alettu toteuttaa niitä alustavia päätöksiä, jotka Ruotsin projektijohto on tehnyt saatuaan melkein valmiit tulokset sikäläisistä geenitutkimuksista. Ruotsissahan on tutkittu periaatteessa maan kaikki kiljuhanhet sekä mitokondrio- että tumamenetelmin.

Öster-Malman kannasta on nyt kokonaan poistettu ne 18 hanhea, joilla on todettu tundrahanhityyppinen mitokondrio ja jäljellä olevat on luokiteltu kahteen laatuluokkaan. Tästä syystä, ja myös kokeiltaessa uusia ikävä kyllä aikaisempaa huonommiksi osoittautuneita kasvatusmentelmiä, on pesintä epäonnistunut siten, että poikasia on saatu vain puolisen tusinaa. Tarhakantaa on kuitenkin haluttu "siivota" sisäsiittoisuuden kasvamisen uhallakin, jota ehkä myöhemmin koetetaan torjua ottamalla lintuja tarhattavaksi Norjasta tai jos se ei onnistu, myös Venäjältä Uralilta länteen. Kiljuhanhen palauttamisprojekti viivästyy näin entisestään. Pääasia kuitenkin on, että se ilmeisesti jatkuu ja Ruotsissa halutaan edelleen kehittää lounaaseen muuttava kiljuhanhipopulaatiota!

Elokuussa pidetään Tukholmassa yhteispohjoismainen kokous, jossa on parhaassa tapauksessa mahdollista päästä sopuun kaikkien osapuolten yhteisestä projektista.

Maailmalta

 

Kiljuhanhiyhdistys perustettu Saksaan

(Lauri Kahanpää)

Saksaan on perustettu kiljuhanhen suojeluun ja Euroopan kannan palauttamiseen tähtäävä yhdistys - siis sisaryhdistys Kiljuhanhen Ystäville.

 

Päätoimipaikka, Weselin kaupungin ja maakunnan biologinen asema, sijaitsee Reinin laaksossa lähellä Alankomaiden rajaa. Aivan Weselin tuntumassa on Bisliche Insel -niminen luonnonsuojelualue, jonka runsailla niityillä talvehtii suuri määrä hanhia, niiden joukossa kiljuhanhia. Nämä kiljukkaat ovat peräisin vuoden 1999 ranskalaisjohtoisesta projektista, http://www.vol-avec-les-oies.com/oies.htm jonka yhteydessä kokeiltiin ultrakevyen lentokoneen käyttöä muuttoreitin opettajana.

Weselin aseman johtaja, Dr. Johan Mooij kertoi minulle käydessäni paikan päällä, että Saksan kiljuhanhiyhdistyksen - Aktion Zwerggans - tarkoituksena on hankkia vuosittain jopa satakunta perimältään tarkastettua poikasta istutettavaksi pohjois-Skandinaviaan 2003 alkaen. Tähän tarvitaan koko Euroopan tarhojen yhteiset voimat. Projekti http://www.zwerggans.de/index.htm on jo hyvässä vauhdissa.

 

Kasvatusta ja lentotoimintaa harjoitellaan tänä kesänä Saksassa.

 

Kiljuhanhen Ystävät ry. on luonnollisesti yhteistyössä tämän hankkeen kanssa tarjoten asiantuntemusta tarhauksen ja hoidon sekä geenitutkimusten alalla sekä omista istutussuunnitelmistamme riippuen mahdollisesti myös poikasia.

 

Katse Kaspialle

(Erkki Kellomäki)

Kaspianmeren alue on hyvin tärkeä Länsi-Siperiasta ja Koillis-Euroopasta peräisin oleville muuttolinnuille. Miljoonat vesilinnut talvehtivat tai pysähtyvät täydentämään energiavarastojaan Kaspianmeren rannikon kosteikoilla ja Kaspian maiden jäätymättömillä tekoaltailla &endash; Azerbaijanissa, Iranissa, Irakissa, Kirgisiassa, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Niiden joukossa on ryhmä harvinaisia, erityisesti suojeltavia vesilintuja, kiljuhanhi (Anser erythropus) yksi niistä.

Kiljuhanhen maailman populaatio on vähentynyt muutamien viimeisten vuosikymmenten aikana viidenteen osaan entisestä. Kannaksi arvioidaan 15,000 - 20,000 yksilöä. Arviolta puolet kiljuhanhista muuttaa Kaspialle tai Kaspian alueen kautta. Syyt kiljuhanhen kannan dramaattiseen laskuun on määritetty vain yleisellä tasolla: käyttökelpoisten biotooppien vähentyminen talvehtimisalueilla maatalouden kehittämisen ja nopeasti kasvavan ihmispopulaation seurauksena; metsästyspaineen kasvu; häirintä sekä pesimisalueilla että muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla; Kaspian rannikoiden kosteikkojen muuttuminen vedenpinnan vaihtelun seurauksena.

1900-luvulla Kaspian veden pinnan taso on vaihdellut huomattavasti. Veden pinta on laskenut 2.5 metriä vuodesta 1937 vuoteen 1978, mutta sen jälkeen pinta on noussut nopeasti. Jo 1996 pinta tuli takaisin entiselle tasolle, siis nousi 2,5 metriä. Vaihtelulla on ollut valtava vaikutus Kaspian altaan ekologiseen tilanteeseen. Monet lintulajit ovat hyötyneet, mutta hyvin monet kuten kiljuhanhi ja punakaulahanhi ovat menettäneet tukialueensa.

Tiedemiehet Kaspian maista ovat syvästi huolestuneita kiljuhanhen hälyttävästä tilasta. He ovat päättäneet valmistaa kansainvälisenä yhteistyönä projektin "Focus on the Caspian Sea" tämän lajin suojelutoimien kiihdyttämiseksi. Tarkoituksena on valmistaa seurantaohjelma &endash;verkko ja koota kansalliset toimintaohjelmat (Action Plans) kiljuhanhen suojelemiseksi. Kolmas ja kaikkein vaikein tehtävä on toteuttaa suojelutoimet käytännössä.

Ensimmäinen versio Kaspian alueen yhteisohjelmasta on esitetty venäjän kielellä Moskovassa 25-27.1. 2001 pidetyssä "Russian Goose and Swan Study Group (RGG)" järjestön konferenssissa. Englanninkielinen versio on esitelty Wetlands Internationalin Hanhityöryhmän 6. kokouksessa Viron Roostassa 27.4.-2.5.2001. Seuraava, kaksikielinen painos julkaistaan joulukuussa 2002 Coto Donanassa pidettävässä kokouksessa.

Lähde:

Kellomaki, E., Ripatti, N. & Syroechkovsky, E. (eds.): Focus on the Caspian Sea. A Regional Action Plan for Protection of the Lesser White-fronted Goose (Anser erythropus). &endash; Bulletin of the Regional Environmental Agency of Hame, Finland. No 21 &endash; 2001.

Kirjoittajat:

 

 

Konferenssit 2001

 

Wetlands Internationalin hanhiryhmän ja kiljuhanhiryhmän kokous Virossa Roostan lomakylässä (27.4.-1.5.2001)

(Lauri Kahanpää ja Antti Ripatti)

Yleistä

Alankomaissa päämajaansa pitävän Wetlands Internationalin vuotuinen suurtapahtuma järjestettiin tällä kertaa kaukana koillisessa - Virossa asti. Suunnittelijat olivat ajatelleet asioita Keski-Euroopan näkökulmasta: siellähän on huhti-toukokuussa hiljainen aika, mutta täällä meillä ja Venäjällä on maastotutkimuskausi parhaimmillaan. Pohjoismaiden ja Venäjän osuus konferenssiin ei ollutkaan hallitseva, vaikka suomalaisia oli sentään toista kymmentä. Kiljuhanhen Ystävistä paikalla olivat kirjoittajat. Pidimme esitelmän ja esittelimme toimintaamme julistein.

Kokonaisuutena konferenssi oli erittäin onnistunut, puitteet olivat mainiot - voimme iloisin mielin mainostaa tässä hieman Roostan lomakylää ja kaikki järjestely pelasi huomaamattomsti eli loistavasti. Kiitos isännälle,Viron Maanviljelysyliopiston Ympäristöosastolle ja ennen kaikkea kokouksen järjestäjälle Aivar Leitolle ja hänen suurenmoisen pätevälle ja ystävälliselle työtoverijoukolleen.

Konferenssissa pidettin puolen sataa yleisesitelmää hanhien tutkimuksen ja suojelun eri aloilta sekä lajikohtaisten alayhdistysten - näiden joukossa Wetlandsin kiljuhanhiryhmän (LWfG Task Force) - kokoontumiset. Lisäksi tehtiin retki Matsalunlahden hanhipelloille, joilla suurimmat massat olivat jo menneet, mutta jäljellä oli vielä tuhansia hanhia - joukossa pari kiljukasta.

Esitelmät on koottu vasta ilmestyneeseen konferenssijulkaisuun, jonka saa tilaamalla Wetlands Internationalilta.

Oma selvityksemme Pohjolan kiljuhanhen tulevaisuudesta

Meidän puheenvuorossamme Lauri Kahanpää esitteli matemaattisen mallinsa Pohjolan kiljuhanhien määrän, etenkin Ruotsin istukaskannan kehityksestä. Nykyisillä 20-30 poikasen istutusmäärillä se kehittyy hitaasti ja vaatii noin 50 vuotta noustakseen 600 pariin. Jos istukkaiden määrää kasvatetaan kuljettamalla Hämeenkoskelta munia Ruotsiin, voidaan 600 paria saavutettaa jo 20-30 vuodessa. Vielä suuremmat istutusmäärät olisivat edullisimpia. Norjan itään muuttavat kiljuhanhet vähenevät noin 5% vuosivauhtia, ja nyt on jäljellä alle 50 yksilöä. Edes jatkuvat istutukset eivät voisi muuttaa kehityskulkua, jossa linnut kuolevat luonnossa.

Esitelmä herätti mielenkiintoa tutkijain piirissä etenkin kun toisessakin suomalaisesitelmässä (P. Lampila, Oulun yliopisto) todistettin, että metsästyspaine itäisellä muuttoreitillä on kiljuhanhen pahin uhka. Yleisöpuheenvuoroissa korostettiin, että Norjan kiljuhanhia on niin vähän, että satunnainset ilmiöt voivat hävittää ne loppuun jo ennen ennustettua aikaa. Tämä ei kuitenkaan muuttanut istutuksiin kielteisesti suhtautuvien norjalaisten ja Suomen WWF:n kiljuhanhityöryhmän jäsenten mielipiteitä.

Muista esitelmistä

Tiibetinhanhiprojekti

Tohtori Alexander Jakovlev Kirgisiasta esitteli tiibetinhanhen (Anser indicus) istutusprojektia. Projekti muistuttaa omaamme ja toimii hyvin pienellä budjetilla. Kiljuhanhen Ystävät otti Kirgisian tiibetinhanhen pelastamisen kummiprojektikseen ja sai heti kerättyä sille varoja.

LWfG Task Forcen myrskyisä kokous

Kiljuhanhityöryhmän kokous pidettiin kolmena pätkänä juuri ennen konferenssin päättymistä, siis vapunaattona ja Vapun päivänä. Kiljuhanhen Ystävillä ei ole edustusta Task Forcessa, mutta halukkailla oli tilaisuus seurtata kokousta ja puheoikeus. Aluksi katsottiin Christian Moullecin elokuva ultrakevyen lentokoneen koekäytöstä kiljuhanhien muuttoreittioppaana Ruotsista Saksaan.

Suositeltavien toimien lista päivitettiin toisessa istunnossa. Kiljuhanhen Ystävien kannalta tärkeää on, että ykkösluokan asiaksi julistettiin edelleen villien ja tarhalintujen perimän tutkimus - asia, jota itsekin tehokkaasti edistämme. Toisessa tärkeyskategoriassa ollut Ruotsin lintujen istutustoiminta poistettiin, koska niitä ei kuitenkaan totetuteta kesällä 2001 ennen geenitutkimusten valmistumista. Muita käsiteltäviä asioita oli paljon, eikä listaa niistä tehty.

Kokouksen kolmas istunto hajosi farssiksi, kun puheenjohtaja Petteri Tolvanen erotti seminaarissa kiitosta saaneen Erkki Kellomäen ryhmästä vedoten hänen valinnassaan mahdollisesti aikanaan sattuneeseen muotovirheeseen. Suomen WWF:n kiljuhanhityöryhmä ja norjalaiset kannattivat menettelyä, mutta venäläiset kokousedustajat vastustivat erottamista. Seuraavassa lauseessa pj. ja sihteeri, norjalainen Øien, haukkuivat Kellomäkeä suurvalehtelijaksi ja toivoivat samantien hyvää yhteistyötä Kellomäen ja Kiljuhanhen Ystävien kanssa sekä pitivät hiljaisen hetken istutusprojektien perustajan Dr. Lambart von Essenin muistolle. Lopuksi Tolvanen ja Øien valitsivat itsensä edelleen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi ja päättivät kokouksen puoli tuntia etuajassa. Kiljuhanhen Ystävät muisti rouva Amelie von Esseniä, konferenssin järjestäjää Aivar Leitoa sekä Wetlands Internationalin kiljuhanhityöryhmää vuositaulullamme. Kokous enteilee kiljuhanhen suojelun kansainvälisen yhteisön valitettavasti olevan jakautumassa kahtia. Wetlands Internationalin seuraava kokous pidetään Espanjassa vuoden 2002 lopulla.

 

Lintutarhat ja -hoitolat

 

Kiljuhanhet maailman eläintarhoissa

Andrei V. Kotkin on lehtimies ja ornitologi, joka on kerännyt tietoja hanhista maailman eläintarhoissa sekä kirjallisuutta ja luetteloita tutkimalla että myös urheilullisella tavalla: kiertelemällä polkupyörällä tarhasta toiseen pitkin ja poikin Eurooppaa. Julkaisemme lyhennelmän Moskovan RGG-konferenssin yhteydessä tehdystä haastattelusta ja siellä pidetystä esityksestä.

Maailman virallisissa eläintarhoissa tuskin on yli 60 yksilöä kiljuhanhia. Meillä on noin 100, samoin Öster-Malmassa, lisäksi on kaupallisia kasvattajia ja puistolintuja.

Tutkimustuloksia (Andrei V. Kotkin)

Olen koonnut tietoja eläintarhojen hanhista kolmenkymmenen vuoden ajalta. Virallisissa luetteloissa olevien lukujen suurista vuosittaisista heilahteluista voi päätellä, että kaikkia lintuja ei ilmoiteta säännöllisesti. Saman olen huomannut matkoillani käydessäni paikan päällä; etenkin pienissä tai epävirallisissa tarhoissa on ilmoittamattomia lintuja. Pitkäaikaiset muutokset erottuvat kuitenkin, ja trendi on kiljuhanhen osalta selvästi aleneva: 1970-luvulla ilmoitti vuosittain keskimäärin 9,3 tarhaa pitävänsä kiljuhanhia ja kymmenen vuotta myöhemmin 10,1 tarhaa. 1990-luvulla niitä sitten ilmoitetiinkin enää keskimäärin 6,5 tarhalta. Lintujen poikastuotto tarhaa kohti on pitkäaikaisesti pysynyt kolmessa-neljässä poikasessa. Tarhojen väheneminen merkitsee sitä, että 80- luvun puolivälissä Euroopan eläintarhoissa kuoriutui yli 50 kiljukasta vuosittain, mutta vuonna 1996 ilmoitetttiin kiljuhanhen poikasia kuoriutuneen enää yhteensä 6 kpl kolmessa tarhassa, joista kaksi Venäjällä.

Kiljuhanhen suosion hiipuminen johtuu varmaankin siitä, että nykyisin eläintarhat toimivat yhä suuremmassa määrin kaupallisella pohjalla ja joutuvat kasvattamaan yleisöä kiinnostavia lajeja saadakseen maksavia kävijöitä. Kiljuhanhi ei ole kovin näyttävän näköinen eikä tuo lisää yleisöä tarhoille. Eläintarhojen merkitystä geenipankkeina ei kuitenkaan pitäisi väheksyä.

 

Yhdistys

Pekka Saikko on vuoden 2002 taiteilija

(Lauri Kahanpää)

Hollolassa asuva lintuharrastaja ja taitelija Pekka Saikko on maalannut Kiljuhanhen Ystävien vuoden 2002 nimikkotaulun.

 

 

Pekka Saikko on niittänyt mainetta perinteisten lintutaulujen tekijänä ja on ehtinyt voittaa BirdLife Suomen lintumaalauskilpailun jo kahteen kertaan.

Kiljuhanhen Ystävät ry jakaa vuoden lintutaulusta painatettuja, taiteilijan itsensä signeeraamia kopioita yhdistyksen tärkeimmille yhteistyökumppaneille ja tukijoille sekä ahkerimmille talkootyön tekijöille. Vanhan rahan aikana lahjoituksen tai työpanoksen arvona pidettiin noin tuhatta markkaa (170 ¤ ). Taulut eivät ole myynnissä, sillä yhdistys ei harjoita arvonlisäverollista toimintaa.

Myös vuosien 2000 ja 2001 kiljuhanhitauluja jaetaan edelleen lahjoittajille ja talkootyön tekijöille. Talkootyöhön voi ilmoittautua ympäri vuoden Pentti Alholle (puh. 03-7654 727, sähköposti: pentti.alho@phnet.fi).

Hämeenkosken kiljuhanhitarhan tukijoita 2001 - 2002

Hämeen ympäristökeskus
The International Wild Waterfowl Association (IWWA)
Korkeasaaren ystävät ry
Lämpöura Ky Pentti Tenhunen
Markprint Oy
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.
Raatikuva Ky Heikki Löflund
Rosenlew puutarhakalvot
Taiteilija Pekka Saikko
Suomen Terästekniikka Oy
 
 

Kiljuhanhen Ystävät ry:n yhteystiedot

Postiosoite: PL 517 13111 Hämeenlinna
Sähköposti: kahanpaa@math.jyu.fi
Puheenjohtaja fil.tri. Lauri Kahanpää
puh: (0)14-2602716 (t), (0)14-253364 (k) (Finland=358 replacing (0))
fax: (0)14-2602701
Yhdistyksen jäsenyyttä voi hakea esimerkiksi sähköpostitse.
henkilöjäsenmaksu (Suomi) 45 EUR
yhteisöjäsenmaksu 90 EUR
kannatusjäsenmaksu 200 EUR
ulkomaiset jäsenet USD 50 or 50 EUR
Pankkiyhteys: Nordea Hämeenlinna, 103230-513444
Pankkiyhteys ulkomailta : Nordea Bank Finland Plc. Helsinki, Finland
SWIFT-osoite: NDEAFIHH.
IBAN - numero: FI6210323000513444
Vastaanottajan osoite: PO-Box 517 / FI-13100 Hämeenlinna 
Tarhan yhteystiedot: puhelin/fax 03 7654 727, matkapuhelin 050 3441 755.

 

 

< kahanpaa@math.jyu.fi> julkaistu kesäkuussa 2002, päivitetty 12.11.1006